"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun terveyskeskuksessa oli reppulääkäri. Poninhäntäkloppi, jotkut farmarit ja lenkkarit jalassa, teki muistiinpanot tietokoneelle eikä paperille niin kuin Ilmari Kivinkinen. Ei kätellyt bakteerien vuoksi, mutta vaatteet oli jo kaupoissa valmiiksi liatut. Kyllä on ajat muuttuneet, kyllä ennen pääsi ja joutui lapsena peltotöihin, mutta ei sentään lääkäriksi."
Näin alkaa Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Se kertoo vanhasta miehestä, joka löytää lähes jokaisesta asiasta jotakin valittamista. Novellikokoelma kertoo hauskalla tavalla vanhan miehen arkipäiväisistä tilanteista, joissa ei ole hänen mielestään mitään hyvää. Kirja koostuu noin neljästäkymmenestä lyhyestä luvusta, joissa vanhus käsittelee jotain aihetta, kuten nykynuorisoa tai pankissa asiointia. Jokainen luku alkaa lauseella "kyllä minä niin mieleni pahoitin...". Tämä tuo kirjaan toistoa, joka toimii hyvin.
Kirjan lukeminen on mukavaa lyhyiden kappaleiden ansiosta. Kirja toimii tarvittaessa "välipalana" kappale kerrallaan. Lyhyiden osuuksien ansiosta myös juonta on helppo seurata, koska se ei pääse kehittymään liian monimutkaiseksi.
Mielensäpahoittajassa on onnistuttu kuvailemaan vanhuksen tuntemuksia niin hyvin, että oli helppo kuvitella mielessään tuo vanha mies. Kirjailija oli keksinyt paljon tilanteita nykyajan maailmasta, jotka on helppo ajatella tapahtuvan. Hänen mielestään mainoksia tulee liikaa postin mukana, ystävänpäivä on ihmisten rahastamiseen keksitty keino ja jopa keväinen aurinko häiritsee. Aina silloin tällöin mielensäpahoittaja muistelee vanhoja aikoja, jolloin hänen kaverinsa oli vielä elossa ja maailma muutenkin parempi paikka
Viimeinen kappale alkaa jo tutuksi muodostuneesta lauseesta poiketen sanoilla "Kyllä minä niin mieleni ilahdutin...". Tästä tulee mieleen, että jokaisella on elämässä joku aihe iloon. Mielensäpahoittajan päähenkilöllä se oli oma vaimo hoitokodissa. Novellikokoelman lukeminen oli kaiken kaikkiaan hyvin viihdyttävä kokemus.
Mitä meinaat kun kirjoitit: "Tästä tulee mieleen, että jokaisella on elämässään joku aihe iloon. Mielensäpahoittajan päähenkilöllä se oli oma vaimo hoitokodissa." Tuosta saa lähinnä sen vaikutelman että Mielensäpahoittajan päähenkilö on siitä iloinen että hänen vaimonsa on hoitokodissa.
VastaaPoistaOmasta mielestänikin kirjan lyhyet kappaleet mahdollistivat mukavan lukukokemuksen kiireiseen arkeen, oli helppo pitää taukoja lukemisesta ilman että joutui jättämään kappaleen kesken ja unohtaa missä nyt mentiinkään.
VastaaPoistaOlen Nikon kanssa samoilla linjoilla. Kyseinen lausahdus osuu korvaan varsinkin näin naisen näkökulmasta. Mielensäpahoittaja muisteli hyvällä vaimoaan ja mitä he olivat tehneet yhdessä ja kävi jopa katsomassa tätä hoitokodissa. Taisit tarkoittaakin, että juuri se oli aihe iloon eikä se että vaimo on hoitokodissa.
VastaaPoista"Kirjailija oli keksinyt paljon tilanteita nykyajan maailmasta, jotka on helppo ajatella tapahtuvan." Kirjailija itse oli itse mielensäpahoittaja vaikkei 80 vuotias mies ollutkaan. Hän on siis todennäköisesti ottanut näitä aiheita myös omien kokemusten pohjalta.
Hyvä teksti Honas!