Millainen on elokuva-arvostelu

Elokuva-arvosteluissa arvostelijat kiinnittävät huomiota elokuvan tapahtumiin pääpiirteisesti. Tekstit kirjoitetaan arvostelevalla, mutta asiallisella tyylillä. Arvosteluissa käytetään hyvin monipuolista ja rikasta kieltä. Arvosteluissa käytetään hyvin vähän elokuvasanastoa. Elokuvan sisällöstä kerrotaan yleensä suurpiirteinen juonen kulku. Mitään tarkkoja yksityiskohtia ei kuitenkaan kerrota, jotta ei pilattaisi niiden katselunautintoa, jotka eivät ole elokuvaa nähneet. Elokuvien kotisivuilla ei arvostella elokuvaa, vaan kerrotaan ainoastaan, miksi elokuva pitäisi katsoa.

Linkkejä elokuva-arvosteluihin:

http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Wachowski-sisarusten+Pilvikartasto+on+sekava+suurelokuva/a1362019943097

 http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Kilpikonna-animaatio+vesittyy+hengett%C3%B6m%C3%A4ksi+pakoretkeksi/a1362624401151

 http://www.hs.fi/arviot/Elokuva/Mahtava+Oz+on+leikkis%C3%A4n+pelottava+koko+perheen+elokuva/a1363230187986

Jatkoa elokuvakäsikirjoitukselle

kuva 5        Varkaat eivät vastaa puhelimeen ja jatkavat toiseen huoneseen.


Kohtaus 3. INT
kuva 1        Varkaat tulevat huoneeseen.
                   Varas1: Onkohan täällä mitään arvokasta? 
                   Varas2: Tämä paikkahan on täynnä kaikkea arvokasta!

kuva 2        Varkaat kaivavat dollarin merkillä koristetut säkit esiin.
                    Varas2: Ota kaikki mitä irti saat!

kuva 3         Molemmat alkavat tyhjentää hyllyjä.

kuva 4        Painava koriste-esine tippuu Varas1:den päähän
                   Varas1: Au!               

kuva 5         Varashälyttimet alkavat hälyttää.
                    Varas2: Tuu, nyt mennää!

kuva 6         Varkaat poistuvat.          



Kohtaus 4. EXT
Kuva 1        Varkaat juoksevat ulko-ovesta ja Varas1 pitelee päätään.
                   Varas2: Nyt on kiire! Vauhtia!
                 Varas1: Juoksen niin nopeasti kuin voin.

Kuva 2         Molemmat liukastuvat pihalla oleviin banaaninkuoriin.

Kuva 3         Taskulampun valo valaisee miehet.

kuva 4          Varkaat suojaavat käsillään silmiään kirkkaalta valolta ja yrittävät 
                     nähdä, kuka heitä valaisee.

kuva 5          Mies naapurista osoittaa heitä aseella.
                     Naapuri: Luulinkin kuulevani täältä ääniä, ja oikeassa  
                  olin!
                   

Kirjoitelma novellikokoelmasta

 "Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun terveyskeskuksessa oli reppulääkäri. Poninhäntäkloppi, jotkut farmarit ja lenkkarit jalassa, teki muistiinpanot tietokoneelle eikä paperille niin kuin Ilmari Kivinkinen. Ei kätellyt bakteerien vuoksi, mutta vaatteet oli jo kaupoissa valmiiksi liatut. Kyllä on ajat muuttuneet, kyllä ennen pääsi ja joutui lapsena peltotöihin, mutta ei sentään lääkäriksi."
 
     Näin alkaa Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja. Se kertoo vanhasta miehestä, joka löytää lähes jokaisesta asiasta jotakin valittamista. Novellikokoelma kertoo hauskalla tavalla vanhan miehen arkipäiväisistä tilanteista, joissa ei ole hänen mielestään mitään hyvää. Kirja koostuu noin neljästäkymmenestä lyhyestä luvusta, joissa vanhus käsittelee jotain aihetta, kuten nykynuorisoa tai pankissa asiointia. Jokainen luku alkaa lauseella "kyllä minä niin mieleni pahoitin...". Tämä tuo kirjaan toistoa, joka toimii hyvin.          
    
     Kirjan lukeminen on mukavaa lyhyiden kappaleiden ansiosta. Kirja toimii  tarvittaessa "välipalana" kappale kerrallaan. Lyhyiden osuuksien ansiosta myös juonta on helppo seurata, koska se ei pääse kehittymään liian monimutkaiseksi.
    
     Mielensäpahoittajassa on onnistuttu kuvailemaan vanhuksen tuntemuksia niin hyvin, että oli helppo kuvitella mielessään tuo vanha mies. Kirjailija oli keksinyt paljon tilanteita nykyajan maailmasta, jotka on helppo ajatella tapahtuvan. Hänen mielestään mainoksia tulee liikaa postin mukana, ystävänpäivä on ihmisten rahastamiseen keksitty keino ja jopa keväinen aurinko häiritsee. Aina silloin tällöin mielensäpahoittaja muistelee vanhoja aikoja, jolloin hänen kaverinsa oli vielä elossa ja maailma muutenkin parempi paikka

     Viimeinen kappale alkaa jo tutuksi muodostuneesta lauseesta poiketen sanoilla "Kyllä minä niin mieleni ilahdutin...". Tästä tulee mieleen, että jokaisella on elämässä joku aihe iloon. Mielensäpahoittajan päähenkilöllä se oli oma vaimo hoitokodissa. Novellikokoelman lukeminen oli kaiken kaikkiaan hyvin viihdyttävä kokemus.

Pieni tarina

  Olimme lähdössä Paven ja Jarkon kanssa käymään kaupassa. Pave ja Jarkko ovat parhaimpia kavereitani ja olen tuntenut molemmat jo aivan lapsuudesta asti. Olimme tutustuneet jo ensimmäisellä luokalla ja olimme edenneet peruskoulun läpi aina ammattikouluun asti samalla luokalla. Nyt istuimme minun vanhassa tummansinisessä Mersussani matkalla lähimpään Valintataloon. Juttelimme kaikessa rauhassa mukavia ja jotenkin keskustelu kääntyi autooni. Jo yli kaksikymmentä vuotta teitä kolunnut vanha, hieman jo ruosteinen, Mercedes oli kerännyt mittariinsa jo reippaasti yli puoli miljoonaa kilometriä. Mieleeni muistui, kun vajaa viisi vuotta aiemmin etsiskelin ensimmäistä autoani. Olin silloin 20-vuotias. Silmiini osui kiinnostava myynti-ilmoitus. Naapurikaupungissa Vanha mies myi hyvin pidettyä Mersua pois halvalla hinnalla. Soitin heti ja sovin tapaamisen myyjän kanssa. Seuraavana päivänä lähdin Paven ja Jarkon kanssa Paven perheen autolla. Paikalle saavuttuamme olin jo täysin myyty. Tiesin että halusin sen auton. Pienen tinkimisen jälkeen auto vaihtoi omistajaa ja lähdin hymyssä suin ajamaan kotia kohti. Monen vuoden, lukuisien kilometrien ja monenlaisten seikkailujen jälkeen teimme vieläkin matkaa tässä samassa autossa. Saavuimme kaupan pihaan lähdimme kävelemään ovea kohti. "Hetkinen!" huudahdin. Palasin takaisin autolle ja sanoin: "Unohdin lukita oven."

Arvostelu kirjasta Vares ja kaidan tien kulkijat

Kaidan tien kulkijat on Reijo Mäen seitsemäs Vares-romaani. Se kertoo etsivästä nimeltä Jussi Vares, joka saa hankalalta ja kummalliselta vaikuttavan työtehtävän. Vares päätyy syrjäiseen pohjalaiskylään nimeltä Kahdenvirranmaa selvittämään murhatun nuoren tytön kohtaloa. Pikkukylä pitääkin sisällään enemmän mysteerejä, kuin etukäteen voisi arvella.

    

  Kirjan hahmot ovat toinen toistaan erikoisempia ja mielikuvitusta kutkuttavampia persoonia. Hahmot olivat juurikin se asia, josta pidin kirjassa eniten. Mäki oli romaanissaan onnistunut kuvaamaan henkilöt niin tarkasti, että hieman huonommallakin mielikuvituksella varustettu ihminen olisi voinut nähdä mielessään tarkan kuvan jokaisesta. Oli helppo kuvitella Sulo Peitsara seisomassa tiskin takana juomia tarjoillen tai Paskamantteliksi kutsuttu mies ajelemassa mopollaan vanha Homelite-merkkinen moottorisaha tarakalla. Hahmoista mielenkiintoisin oli tietenkin päähenkilö Jussi Vares. Hänen sanavalmiutensa ja ongelmanratkaisukykynsä auttaa hänet usein pulasta. Kirjaa lukiessa odotin mielenkiinnolla, milloin Vares joutuu taas käyttämään hoksottimiaan pelastaakseen itsensä tai jonkun muun nolosta tai ahdistavasta tilanteesta.

   

  Kirjan juoni herättää mielenkiinnon heti alussa, kun Olavi Hukkanen tulee kertomaan Varekselle murhasta. Siitä lähtien juoni etenee varsin mukaansatempaavasti, vauhdin vielä kiihtyen loppua kohti. Itsekin luin kirjan lähes kokonaan yhdessä päivässä, koska en vain malttanut laskea sitä käsistäni. Kirjan keskivaiheilla oli kuitenkin kohta, jossa juoni tuntui junnaavan paikallaan mielestäni turhan kauan. Vareksen tajuttomuustilaa käsiteltiin monta sivua ja vaikka kuvailu olikin onnistunutta, se kesti silti liian pitkään. Siinä kohtaa kirja kävi hieman pitkäveteiseksi. Onneksi se loppui aikanaan ja Vares pääsi taas jaloilleen.

    

  Dekkari noudatti lajilleen uskollisia piirteitä, ja esimerkiksi Vareksen ajatuksia kuvailtiin kirjassa runsaasti. Se oli viihdyttävää, koska hän pani merkille useita asioita ja pyöritteli niitä mielessään. Lähes jokaisesta dekkarista tuttu murha ja sen selvittely eivät tunnu aivan tavanomaisilta, koska kyseiseen murhaan vaikuttaa niin monta eri tekijää. Monien epäiltyjen ja heidän erilaisten motiiviensa lisäksi murhatun tytön kotiolot sekä muu elämä ei ole ihan tavallista.

Reijo Mäki tuo teoksessaan esille syrjäkylän elämää ja siihen liittyviä henkilöhahmoja. Hahmojen omia ongelmia ja erikoisia luonteenpiirteitä ja tapoja on pyritty kuvaamaan tarkasti ja siinä on myös hyvin onnistuttu. Kahdenvirranmaassa ei tunnu olevan yhtään ”normaalia” ihmistä, eikä paljon myöskään niitä, joilla on puhtaat jauhot pussissaan. Kirjassa käsitellään useitakin Kahdenvirranmaata koskettavaa mysteeriä samanaikaisesti, jotka sitten selviävät vyyhtenä lopussa. Kaiken selvitessä kerralla saattoi lukiessa ensin tulla hieman sekava olo, mutta siitä selvisi nopeasti.

      

   Kirjan aihe on mielenkiintoinen ja juoni on koukuttava hyvän ympäristön ja asioiden kuvailun takia. Myös juoni etenee sopivan nopeasti, eikä käsittele samaa asiaa liian kauan, tajuttomuuskohtaa lukuun ottamatta. Vares ja kaidan tien kulkijat on varmasti löytänyt paikkansa dekkareiden lukijoiden keskuudessa. Teoksen lukeminen oli mukava kokemus ja haluan jatkossa lukea muitakin Vares-romaaneja. Viihdyin kirjan ääressä helposti pitkän ajan kerralla ja sen lukeminen oli hyvin mukava kokemus.

Scouting

Harrastan partiota meripartiolippukunta Lauritsalan Siniveljissä. Se on minulle tärkeä ja aikaa vievä harrastus, jota olen harrastanut jo 7-vuotiaasta alkaen, eli noin 9 vuotta. Aika on mennyt nopeasti ja olen nyt kasvanut jo sudenpennusta ensin vartiolaiseksi ja sen jälkeen vartionjohtajaksi. Olen nyt johtanut vartiota kaksi vuotta parin ystäväni kanssa.
      Koska olemme meripartiolippukunta, meillä on aluksena vanha 14,5 metriä pitkä hinaaja M/S Pelle. Tällä hetkellä on käynnissä Pellen peruskorjaus eli kansien, laitojen ja pääkoneen vaihto ja muutenkin tekniikka uusitaan täysin. Aikaa partion parissa kuluu viikossa pari tuntia oman vartion kokoukseen, ja saman verran johtajakokoukseen. Käyn myös monta kertaa viikossa edistämässä Pellen peruskorjausta.

Pelle ajossa.

       Se mikä harrastuksessa on minulle tärkeää on tietenkin kaikki kaverit. Toinen ilonaihe löytyy Kanavansuun telakalta, tällä hetkellä pressukatoksen alta maihin nostettuna. Se on jo aikaisemmin mainitsemani M/S Pelle. En tiedä mitä tekisin ilman sitä iloisen harmaata rautakasaa. Kesäillat Saimaalla saunoen saunassa, josta pääsee suoraan oven avattuaan kaiteen yli järveen, ja vielä hyvässä seurassa, on parasta mitä tulee tässä nopeasti miettien mieleen.

Projekti vaiheessa viime talvena.

      Partiossa on myös hyvää se, että oppii paljon uutta sekä saa hyviä kokemuksia. On paljon kursseja, matkoja Suomessa ja ulkomailla ja mukavaa yhdessäoloa. Partio ei ole jatkuvaa solmujen tekemistä ja mummojen auttamista kadun yli, niin kuin luullaan. En myöskään tiedä toista harrastusta, jossa oppii vesillä liikkumisen taidon tai oppii diesel-koneen salat. :) 

Eka teksti

Aika vaikeeta on tää blogin teko, mutta eiköhän se siitä lähde sujumaan kun vähän treenaa!

Laitan vielä testikuvan:

Hieno hinaaja :)