Pieni tarina

  Olimme lähdössä Paven ja Jarkon kanssa käymään kaupassa. Pave ja Jarkko ovat parhaimpia kavereitani ja olen tuntenut molemmat jo aivan lapsuudesta asti. Olimme tutustuneet jo ensimmäisellä luokalla ja olimme edenneet peruskoulun läpi aina ammattikouluun asti samalla luokalla. Nyt istuimme minun vanhassa tummansinisessä Mersussani matkalla lähimpään Valintataloon. Juttelimme kaikessa rauhassa mukavia ja jotenkin keskustelu kääntyi autooni. Jo yli kaksikymmentä vuotta teitä kolunnut vanha, hieman jo ruosteinen, Mercedes oli kerännyt mittariinsa jo reippaasti yli puoli miljoonaa kilometriä. Mieleeni muistui, kun vajaa viisi vuotta aiemmin etsiskelin ensimmäistä autoani. Olin silloin 20-vuotias. Silmiini osui kiinnostava myynti-ilmoitus. Naapurikaupungissa Vanha mies myi hyvin pidettyä Mersua pois halvalla hinnalla. Soitin heti ja sovin tapaamisen myyjän kanssa. Seuraavana päivänä lähdin Paven ja Jarkon kanssa Paven perheen autolla. Paikalle saavuttuamme olin jo täysin myyty. Tiesin että halusin sen auton. Pienen tinkimisen jälkeen auto vaihtoi omistajaa ja lähdin hymyssä suin ajamaan kotia kohti. Monen vuoden, lukuisien kilometrien ja monenlaisten seikkailujen jälkeen teimme vieläkin matkaa tässä samassa autossa. Saavuimme kaupan pihaan lähdimme kävelemään ovea kohti. "Hetkinen!" huudahdin. Palasin takaisin autolle ja sanoin: "Unohdin lukita oven."